Ilmeisesti henkinen valmistautuminen pussiruokailuun on jo alkanut, koska eilen kahvilassa sain konvehdin kahvikupin kylkiäisenä ja ajattelin heti, etten minä voi syödä sitä, voiko sen antaa heille takaisin tai jättää pöytään syömättä. Tein tästä jo melkein ongelman ennenkuin pöydässä vasta ajattelin tarkemmin. Niin, ensi viikollahan se pusseilu vasta alkaa. Vai onko suklaan välttäminen jo syöpynyt aivoihini noin voimakkaasti?? Ei kyllä vaikuttanut loppuiltaan asti...

Viikonloppuna ajattelin siivota ruokakaapit ja katsoa kaikki ruuat läpi. Hyvä tehdä tuollainen operaatio muutenkin mutta nyt on sopiva sauma. Tuskin pussiruokailulla ollessa tekee hyvää pyöritellä ruoka-aineksia eestaas.

Hiihtokausi onneksi jatkuu varmaan vielä pari viikkoa, joten uusia harrastuksia ei juuri nyt tarvitse keksiä. Erilaisia jumppia kyllä löytyy hiihdon tilalle, siitä ei ole huolta. Tein tiistaina myös piiiitkästä aikaa kotona askelkyykkyjä viiden kilon painojen kanssa ja kyllä on pakarat kipeät. Olen ollut pitkin talvea pikkasen huolissani, koska salikäynneistä ja hiihdosta huolimatta ei ole paikat kipeänä. Teenkö jotain väärin? Väännän salilla ohjelmien mukaan ja niin suurilla painoilla kuin pystyn, kai sen pitäisi jotenkin tuntua jälkikäteen. Ainoastaan nuo askelkyykyt ovat nyt tuntuneet. Yhtenä iltana myös ladulla hiihdin pätkiä niin kovaa kuin pystyin ja silloin oli koko seuraavan yön armoton jalkasärky. Hih, ja minä onnellinen...

Onneksi näitä aurinkoisia päiviä on edelleenkin, rupeaa nuo kammoliukkaat pyörätiet ja jalkakäytävät sulamaan, pääsee siis iltakävelylle.