Maanantain Hesarissa oli yhden sivun juttu, lähinnä kaavio, toisiaan täydentävistä rinnakkaislajeista. "Välillä on hyödyllistä harrastaa muutakin liikuntaa kuin omaa suosikkilajia."

Mietin omia lajejani. Pilates on mukavaa, koska siinä huomaa edistymisen. Zumba on hauskaa hikiliikuntaa. Hiihto tekee hyvää mielenterveydelle ja saa raitista ilmaa. Kävely on ylellistä. Ehkä minun kohdalla on juuri nyt niin, että uinti on se mukavuusrajoja hipova laji. Näen öisin painajaisia, että yritän uida ja herään hukkumispisteessä. Altaalla joka toinen puolikas altaan mitta menee hyvin ja joka toinen ei mene. Jos miettii jalkoja, olen kuin auton alle jäänyt sammakko, jalat pelaa laahaten. Jos miettii hengitystä, alan hengästyä. Jollen mieti mitään, menee turhaksi polskimiseksi. Mietin jo sitäkin, että perun koko tekniikkakurssin. Nyt tarvitsee keksiä tavoite, joka motivoisi minua yrittämään vielä enemmän. Jos keväällä uin vähintään kolmella tyylillä uimaopen mielestä tyydyttävästi, olisiko se etelänmatkan paikka??!!. Täytyy liittää tähän jokin kilotavoite vielä, niin josko sitten löytyisi potkua (sananmukaisesti)!!