Lukija on kenties huomannut ristiriidan blogin nimen ja tekstien välillä. Juuri tällä hetkellä elämä ei tunnu niin kovin upealta. Elämä pyörii noiden pussiruokien ympärillä. Jotenkin minä en ainakaan osaa järjestää elämääni nyt normaaliksi. En halua juurikaan vierailla missään. Niin mukavaa kuin olisikin nähdä perhettä ja sukua ja ystäviä, niin noiden pussiruokien syöminen vie kyllä ilon niistä tapaamisista. Voisi lähteä reissuunkin välillä mutta hiukan turhauttavaa mennä hotelliin, jossa on luksusaamupala, kun ei mitään voi syödä. Keikkaelämä on hyytynyt, kun energia ei vaan riitä kellon ympäri valvomiseen. Pelottaa ajaa matkojen takaa kotiin yöllä, kun ei ole kovin vireässä kunnossa, väsymys kun tulee ja menee miten sattuu.

Oletteko huomanneet, miten kaikki elämä oikeastaan pyörii ruuan ympärillä. Ei voi lähteä noin vaan liikkumaan, kun pitää miettiä syömiset ennen sitä sopivasti ja jälkeen sopivasti, ettei tule liian pitkiä taukoja. Markkinoilla on jos jonkunlaista ruokakojua. Messuilla (oli mitkä messut hyvänsä) joka pisteessä on naposteltavaa ja tuntuu nololta torjua tarjoamiset. Harvoilta kauppareissuilta ei tahdo selvitä ilman maistiaispisteiden ohitusta. Töissä ehtii nähdä työkavereita pääsääntöisesti ruokalautasen ääressä. Kyläreissuilla istutetaan heti kahvipöytään. Lisäksi työhöni kuuluu erilaisten kokouspaikkojen ja ravintoloiden pongaus ja siitähän ei nyt mitenkään selviä ilman syömistä. Olen siirtänyt niin paljon edellä mainittuja menoja touko-kesäkuulle, että olenkohan ihan pallo sitten kun on jatkuvasti ruokamenoja...

No, olenhan harrastanut talven aikana kultturiakin ja käynyt kivoissa paikoissa. Kerron niistä tässä kevään aikana.

Mikä on olotila nyt? Voisinko sanoa, että tasaisen tyytyväinen, odottava. Olen ylpeä matkastani tähän asti ja odotan innolla, että pääsen takaisin normaaliin elämään, nyt kenties himpun verran paremmilla eväillä jatkaen... Monessakin mielessä.