Eilen olin siis kolmen tunnin kurssilla opettelemassa skikkausta. Kurssi aloitettiin runsaan puolen tunnin teoriaosuudella. Käytiin läpi historiaa ja tekniikkaa ja skiken ominaisuuksia. Minulla oli omat skiket mukana ja onneksi ohjaaja pumppasi renkaat tarvittavalle kovuudelle. Tarvittavat välineet ovat siis skiket eli maastorullaluistimet, joihin käy lenkkarit, sauvat, pakollinen kypärä ja tarvittavat suojat kyynärpäihin sekä polviin sekä suojalasit, koska sauvoissa on metallinen kärki sekä maastossa että asfaltilla.

Siirryimme pihalle harjoittelemaan jarruttamista, ensin vuorojaloin ja sitten molemmilla jaloilla yhtä aikaa. Jarruttaminen tapahtuu skikeillä painamalla pohjetta taaksepäin ja pääsääntöisesti jarrutetaan molemmilla jaloilla yhtä aikaa.

Lähdettiin sitten puistoon harjoittelemaan. Ekana oli jyrkkä asfaltoitu alamäki... Alku meni jotenkuten. Ohjaaja sanoi, ettei vauhtia saa päästää kovaksi vaan pysäytetään vauhti ja sit höllätään jarrua. Muut meni menojaan ja mä juutuin tuskanhien kanssa puoleen väliin mäkeä. Muhun iski niin hirveä paniikki, etten kerta kaikkiaan muistanut miten jarrutetaan. Tökin sauvoilla vauhtia pois ja yritin aurata. Ohjaaja oli epätoivoinen mun kanssa ja hänen opetusyrityksensä lisäsivät vaan paniikkia.

Lopulta pääsin mäen alas puoli metriä kerrallaan valuten (ja hiki valuten) ja tie vaihtui soratieksi. Mun olisi pitänyt kokeilla luistelutekniikkaa mutta jalat eivät vaan totelleet minua ja sitten vedin turvalleni. Tai oikeastaan kyljelleni. Rystyset ovat verinaarmuilla ja sain ilmaisen hiekkamanikyyrin, sitä hiekkaa ja pölyä oli sitten joka paikassa. Ja yhtä hankalaa on näemmä päästä tollaset jalassa pystyyn kuin hiihtoladullakin.

Vaihtoivat sitten ohjaajaa. Nuorempi sälli tuli opettamaan mua ja muut lähtivät pitemmälle lenkille. Tämä toinen ohjaaja oli tosi kannustava. Hän yritti koko ajan löytää jotain myönteistä siitä mun kompuroinnista. Vedin yhtä suoraa eestaas, tasatyöntöä ja välillä pieniä luistelupotkuja. Lopetettiin aikaisemmin kuin muut, en kerta kaikkiaan jaksanut enempää. Sain häneltä vielä hyvät ohjeet ja kannustukset kotiharjoitteluun. Harjoittelua, harjoittelua vaan.

Toi skikkaus on kyllä niin erilaista. Varmaan jos osaisi luistella tai hiihtää luistelutyylillä, niistä olisi hyötyä tuossa. Tai ehkä jos mä opin tämän, tästä on hyötyä ensi talvella ladulla, en tiedä.

Tänään on joka paikka kipeä, taas vaihteeksi. Kummalliset paikat, mm. takaraivo. Ehkä löin sen siihen lainakypärään jotenkin kaatuessani. Töissä huomasin, että käsissä oli kumma tärinä ja jännitystila koko päivän. Käsivarret ja reidet ovat tosi treenatun oloiset nyt.

Mitähän sanoisin. Toi oli aivan hirveää. Onkohan yhtä hirveää, jos joskus oppii sen luistelutekniikan, eikä ne skiket tunnut 10 kilon painoisilta?? Ovat muuten noin 2 kiloa kappale. Tarkoitus on nyt lähipäivinä etsiä paikkakunnalta soratie, jossa voisin harjoitella rauhassa.

Lisäys: Tuo edellisen kirjoituksen alateksti on Skiken sivuilta mainostekstiä. Kurssin ohjaajat sanoivat, ettei kuitenkaan ole laji, jossa vaan vedetään vehkeet jalkaan ja menoksi. Ei ole sentään niin helppoa.