Tammikuussa mietin elämääni ja kirjasin: Elämänmuutoksen myötä on tarkoitus tutustua uusiin, kivoihin liikuntamuotoihin, löytää terveellisemmät ruokailutavat ja tiputtaa liikakiloja siinä sivussa!!

Talvi meni paljolti hiihtämisen ja kävelyn merkeissä pilateksella, zumballa ja uimisella höystettynä. Uusiin liikuntamuotoihin en ole oikein vielä päässyt tutustumaan. Mutta totaalisen tyytyväinen oon liikuntaan tämän talven aikana. Juuri koskaan ei lähteminen ole tuntunut vastenmieliseltä. Kroppa on tuntunut ehkä jäykältä ja kankealta ja kipeältä muttei niin paljoa, että se olisi vaikuttanut liikkumiseen. Aina on ollut mukavaa. Olen myös pysynyt terveenä nämä kuukaudet, joten sairaudetkaan eivät ole haitanneet menoa. Mun mielestä tämän ensimmäisen kolmen kuukauden anti liikunnan osalta on ennenkaikkea se, että liikunnasta on nyt tullut luonnollinen osa arkeani.

Ruokailun osalta muutokset ovat ehkä tietyssä mielessä pienemmät mutta suuremmilla vaikutuksilla. Olen aina (ainakin omasta mielestäni) syönyt terveellistä perusruokaa vaan kun ne annokset olivat niin järkyttävän suuret. Olen nyt pienentänyt annoksia reilusti, ne harvat pizzat ja muut olen jättänyt pois. Suurin yksittäinen muutos on ne kaikki mussutusruuat, joita meni ennen runsain mitoin telkkarin edessä, töissä ja vaikka missä. En osta enää kotiin mitään ylimääräistä. Eilen pyörin prismassa melkein kaksi tuntia eikä mukaan tarttunut mitään turhaa. Valkosipulipatonkia mietin hetken mutta totesin syöväni mieluummin ruisleivän iltakahvin kanssa, jos on pakko saada leipää. Lauantai-illan herkuiksi ostin pääsiäispullan (yksi pieni tavallinen pikkupulla, jossa keltainen kuorrutus päällä) sekä pienen pähkinä-marja-pussin. Eikä tehnyt mieli edes muuta. Ehkä se menee juuri niin, että kun sitä makeaa ei syö jatkuvasti, niin sitä ei myöskään tee niin mieli. Samoin kun miettii, että olisi kiva vetäistä valkosipuliperunat ja hillitön pihvi ja kaikki maailman sörsselit tai ravintolan pasta-annos, niin tiedän nyt ennakolta, että olen aivan sairas noista heti syömisen jälkeen ja kahden tunnin päästä on hillitön nälkä. Vaan kun syön ison annoksen salaattia tonnikalan ja raejuuston kera, jaksan sillä tuntitolkulla pidempään. Jotenkin syömiseen on tullut liikunnan myötä myös suunnitelmallisuus hetkellisten makunautintojen tilalle (vierailuja äidin lihapatojen ääressä ei lasketa mukaan mihinkään :).

Liikunnan ja ruokamuutosten yhteisvaikutus on paras kannustin jatkamaan tätä. Olo ei tunnu enää vetämättömältä, väsyneeltä, ei ole ähky olo eikä ole harva se aamu aivan turvoksissa nesteistä. Olen viime vuodet nukkunut huonosti eikä siihen ole parannusta tullut tämänkään talven aikana. Ehkä se pieni ero on, että ne lyhyet tunnit kun nukkuu, niin nukkuu ihan kunnolla ja virkistävästi.

Toinen kannustin jatkaa tätä taivalta on teidän kaikkien tuki. Se, että joku jossain jaksaa lukea ja elää mukanani hyvissä ja huonoissa hetkissä, kannustaa todella paljon ja auttaa vaikeiden hetkien yli. Ihan hirvittävän lämmin ja sydämestä tuleva kiitos kaikille mukanani taivaltaville!