Pärnu 23.-25.9.2011

Perjantaina lähdin töihin liittyvän ryhmän kanssa Pärnuun viikonlopun viettoon. Menomatka vietettiin Business Loungessa. Onneksi ruoka oli tosi surkeaa, joten sitä ei tullut syötyä kuin pienet annokset salaattia ja paistia, pari lihapullaa jne. Jälkiruuaksi oli pieniä piirakan ja leivoksen paloja. Nekin meni siististi mutta sitten alkoi mopo karata käsistä. Ruuan kanssa oli tietysti viiniä niin paljon kuin hanasta laski. Pöydästä löytyi kaikenmaailman juomia, mm. kermalikööriä ja camparia, nam.

Tallinnassa meitä odotti bussi, jolla suunnitettiin kohti Pärnua. Bussissa oli lisää juotavaa ja jokunen cranberrylonkero siinä meni... Enkä edes tykkää lonkerosta. Heti kun hotellihuoneet oli jaettu ja kamat roudattu sinne, aulabaari kutsui. Sitten kuulin vielä yläkerran disconkin kutsun... Meni aivan överiksi tuo juominen. Ja kun tämä vuosi on vielä mennyt milteinpä ilman alkoholia, vaikutuskin oli sitten sen mukainen. Varsinkin seuraavana päivänä...

Discoa esiteltiin Pärnun mainoskartassa: "Tired of hanging out with those near teenagers who aren't able to have a 5 minute decent conversation? If yes, the Club Strand is for you - a place for a more mature and classy slientel who like to chill out... Age: 21+"   Olisin väittänyt, että kaikki sisään jonottavat olivat 18-vuotiaita. Jos alaikäraja on 21 vuotta, niin keski-ikä ravintolassa oli se 21 vuotta. Tosin, yöllä jossain vaiheessa esiintyi paikallinen Mr. Happyman, joka oli samaa ikäluokkaa. Ehkä tämä bändi selittää sen illan ikäjakauman. Minä tykkäsin tästä bändistä. Musiikki oli kevyttä discohumppaa. http://youtu.be/Bfw95OX9YL4 

Aamulla oli aivan älyttömän huono olo. Harmitti aivan hirveästi ja vielä enemmän, kun kävin katsomassa aamiaistarjontaa. Sain yhden sämpylän ja kupin kahvia syötyä ja lähdin sitten tutustumaan paikkakuntaan.

Koska hotelli oli siis kaupungin itäreunalla, lähdin sieltä tallustelemaan kohti rantaa ja sieltä keskustaan ja takaisin hotellille. Oli aivan älyttömän upea keli. Kova tuuli ja meri lainehti. Olisin voinut jäädä rannalle vaikka koko päiväksi. Tuuli niin, että hiukset meinasi lähteä päästä. On varmasti tosi hieno paikka kesällä. Hassua, miten ei ole tajunnutkaan, että tällainenkin paikka on näin lähellä. En tosin ymmärtänyt Yyterin enkä Kalajoenkaan päälle ennenkuin olin käynyt molemmissa. Ne hiekkarannat pitää vaan näkeä ja kokea ihan itse.

Olinpa taas tosi järkevä. Kun aamulla oli niin huono olo, niin en ottanut sen enempää juotavaa kuin syötävääkään mukaan ja sitten rupesi jo tulemaan huono olo sen janon ja nälän takia. Olin kuitenkin kävelyllä tosi monta tuntia. Syksy on jo niin pitkällä, ettei keskustassakaan juuri oltu enää levitelty pöytiä ja tuoleja ulos. No, pienoisen etsimisen jälkeen löysin paikan, missä sain syödä ja juoda (kahvia :) auringonpaisteessa. Pekoni-kananmunaleipä oli aivan älyttömän hyvä (no tietenkin mun olotilaan), samoin tuo suklaakakku, maiskis.

Tykkään bongailla taloja ja niissähän oli katsomista. Vanhoja puutaloja piisasi, olisin voinut ottaa jokaisesta kuvan. Ihania vanhoja taloja jostain toissa vuosisadalta oli, samoin rinta rinnan hulppeita luksuskerrostaloja, vanhoja vajoja ja korjattuja puutaloja, kuten viimeisessä kuvassa.

Hotellissa tuli yhtäkkiä mieleen, josko heillä olisi ilusalungissa vapaata aikaa hiusten laittoon tai vaikkapa jalkahoitoon. Hiukset he laittoivat, joten ei tarvinnut kytätä kelloa missä ajassa hiukset kuivuvat iltamenoihin. Olipa hienoa ja maksoi peräti 10 euroa!! Tyttö kuitenkin kuivasi ja väkersi mun paksuja luonnonkiharoita hiuksia aika pitkään kuivaksi ja suoraksi. Lähdin vielä läheisessä marketissa käymään ja matkalla sinne näin yhden hoitolan, johon pääsin saman tien jalkahoitoon. Ihan hävetti ajatella missä kunnossa mun jalat olivat. Paitsi että jalat höylättiin sileiksi ja kynnet hoidettiin ja lakattiin, jalkahoitsu myös hieroi jalat pohkeisiin asti ja varpaatkin yksitellen. Teki kyllä hyvää, kun olin kävellyt päivän mittaan noin neljä tuntia ympäri kylää. Hinta oli 23 euroa. Hiukset ja varpaat hyvin, kaikki hyvin!!

Niinkuin kaikki tietävät, virolaiset rakastavat makeita leivonnaisia ja kakkuja. Aamiaisella he kasasivat hirveät läjät makeaa torttua lautaselle. Kaupungilla monilla oli kädessä kakkulaatikko. Kaupassakin kakkutiskillä oli suurin ruuhka. Lopulta minäkin pääsin sen ääreen ja sain otettua nämä kuvat. Hassua kyllä, tykkään tosi paljon täytekakusta. Juhlat eivät ole mitään, jollei ole tavallista pullaa ja täytekakkua. Mutta enää ei kuola valunnut ihan tolkuttomasti näitä katsellessa. Vaikka tuo tiramisukakku olisi varmaan ollut tosi hyvä  Kakkujen hinnat olivat muuten 7-9 euroa...

Illalla lähdimme syömään porukalla keskustan texmexpaikkaan. Alkupalat olivat ihan onnettomat. Pääruuan valitsimme itse jokainen listalta. Minä otin yrttitäytteisen kananfileen. Se oli ohut file, joka oli pyöritelty ilmeisesti jossain yrttiseoksessa, oli aivan mauton, eikä siis todellakaan ollut täytettä. Sen kanssa oli laihan kanakeiton näköistä ja makuista kastiketta. Lohkoperunat olivat hyvät. Salaatti oli jotain peruspaprikasuikalesalaattisotkua. Punaviini nyt meni alas, tosin joidenkin mielestä sitä luonnehti arvio "pyrkivä", lähinnä siksi, ettei tahtonut pysyä sisällä seuraavana aamuna. Ruoka oli siis tosi pettymys. Olin odottanut sitä näiden arkiruokien takia tosiaan vesi kielellä. No, ainahan voi juoda strawberry margaritaa.. Otin vain hörpyt...

Sunnuntaina koitti sitten paluu arkeen. Tallinnassa kävin vielä syömässä Vapianossa, joka on kyllä huippupaikka pizzan ja pastan ystäville.

Joko olen kertonut, että tykkään, paitsi männyistä, niin myös tammista ja niitähän Pärnussa piisasi. Puistoja ja tammikujia... Kummallista kyllä, koko kaupunki vaikutti tosi hiljaiselta. Rannalla näkyi pari ihmistä. Puistot olivat tyhjiä. Kaduilla ei kulkenut ketään. Pärnun kaupunkihan on pinta-alaltaan tosi pieni. Omassa kotikaupungissa on miltei 20 tuhatta asukasta vähemmän ja paljon suuremmalla alueella mutta silti jos lähden aamulla lenkille, näen varmasti joka kerta kymmeniä lenkkeilijöitä, sauvakävelijöitä ja koirien kanssa ihmisiä kävelyllä.

Kotimatkan vietin milteinpä kannella pilviä ihaillen.