Aamu alkoi varhaisella kävelylenkillä. Kyllä se talvi nyt tuli takaisin. Pakkasta oli ihan kunnolla, no ainaskin seitsemän astetta. Kävelytiet olivat liukkaat ja joka askeleen sai katsoa, kun ei tiennyt oliko yöllä sataneen lumen alla jää vai asfaltti.

Pitäisikö nyt sanoa sellainen pieni jiihaa, kun on kolme viikkoa täynnä. jiihaa... Aika menee ihmeen nopiaan mutta kyllä tämä kevät eteenpäin katsottuna tuntuu aika pitkältä. Ei ole tämä herkkua ei. Olisi kiva tietää, onko tämä mukavaa ja hauskaa jonkun mielestä. Täytyy tehdä ryhmässä gallup. Jotenkin tuntuu, että se hauskuus ja mielekkyys ym. alkavat sitten, kun joutuu ja pääsee itse suunnittelemaan syömisensä.

En muistanut toisen viikon jälkeen mitata itseäni mutta teen sen sitten kun kuukausi on täynnä. Ainakin ympärysmitassa on tapahtunut muutos. Vaatteet eivät enää ahdista ja vyö nykyisillä rei'illä on tarpeeton. Energiaa riittää ajoittain, välillä olen aivan uupunut ja toisinaan jaksaisi vaikka mitä. Tuo aaltoilu lienee normaalia. Lähipiirin mukaan olen hiukan väsyneen näköinen koko ajan.

Minua on viime päivät naurattanut omatekemä vitsi: poliisisarjoissahan aina joku etsivistä maistaa pöydällä näkyvää valkoista jauhetta ja kohta jo tiedetään mistä hakea syyllistä. Minä kun pelaan kaiket päivät näiden jauheiden kanssa, niin tänne kun tulis CSI, niin varmaan heti arvaisivat maistamalla, että joo, kyllä X:n sienisopasta on kyse ja missä onkaan syyllinen, kyllä joku keksii, että lähellä on halpa buffetpöytä ja sieltähän hänet löytää... :D :D