Perjantaina kävin kävelyllä ennen työpäivän alkua. Töiden jälkeen remonttimies kävi mattoveitsellä leikkaamassa auki kiinnimaalatut ikkunani ja pääsin vihdoin pesemään ne. Samalla siivosin koko huushollin, ainakin päälisin puolin. Raahasin matot pihalle ja tamppasin kunnolla ja pesin lattiat ja parvekkeenkin. Sitä siitepölyä oli kyllä joka paikassa. Tosin, nyt sunnuntaina kun kirjoittelen tätä, ikkunalaudoilla on taas keltainen kerros. Sen verran tuo mattojen raahaaminen toisesta kerroksesta pihalle ja takaisin otti voimille, että yö sujui hyvin vain särkylääkkeillä ja lihaksia rentouttavilla pillereillä.

Lauantaina pumppasin pyörän renkaisiin ilmaa ja poljin vanhempien luo puita pilkkomaan. Luulin, että tuo 20 kilometrin matka olisi ollut kaamea, kun ei ole fillaroinut kunnolla liki kymmeneen vuoteen. Ei ollut kauhea. Puolessamatkassa oleva iso mäkikin meni noin vain. Ennen minulla oli siinä jalat maitohapoilla ja hengitys tukossa ja hiki valui... Ei nyt eli kyllä kunto on noussut niistä ajoista. Tietysti ehkä painoakin on hiukan vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja ainakin lihaksia enemmän.

Perillä odotti puiden halkomisurakka. Neljä ja puoli tuntia halkasin puita. Se on jostain syystä niin hauskaa hommaa. Ehkä se, että siinä näkee niin nopeasti työn tuloksen. Meillä oli kahdet kottikärryt käytössä. Halkaisin puita toisiin ja isoveli pinosi niitä toisista kärryistä. Välillä söin äitin tekemää hyvää ruokaa ja päälle vielä kaffit ja raparperipaistosta. Aurinko paistoi jossain välissä aika kuumasti enkä taas muistanut ottaa aurinkorasvaa mukaan eli olkapäät ja niska ottivat väriä hiukan liikaa.

Kaffin jälkeen oli edessä vielä polkeminen takaisin kotiin. Takamus oli hiukan hellänä ja ranteet oireilivat uudesta asennosta, kun hiukan nojaan niihin ajaessa. Menin kuitenkin pidemmän reitin kautta kotiin. Ilta oli upea, aurinko paistoi täydeltä terältä. Maaseudulla oli mukava ajella, kun ei ollut paljoa liikennettä. Hassua, kun autolla ajaessa ei maastoeroja niin huomaakaan. Nyt perinteisellä kotimatkalla oli pieni mäki, jossa sai tosissaan polkea pikkuvaihteilla, että pääsi ylös. Samoin pitkä peltosuora ei olekaan suora vaan mäkinen taival, jossa sai polkea ja alamäessä pikkasen jarrutella, kun tuota pyörääni ei ole huollettu kymmeneen vuoteen. Sen ajan se on pyörinyt ensin yleisessä pyörävarastossa ja sitten autotallissani. En ole ihan varma, ovatko kaikki tarvittavat osat ihan kunnolla kiinni. Siksi ei ihan hirveää vauhdin hurmaa vielä päässyt kokemaan.

Vielä lopuksi pari kuvaa minusta työn ääressä:
 

Lisäys: Nyt sunnuntaina en ole vielä tehnyt mitään mainittavaa. Olen rakennellut uutta blogiani. Ehkä jo seuraavassa viestissä voin kertoa siitä teille.