Nämä tanssit olivat kaiketi toiset tänä keväänä täällä ja tilat huokuivat kosteutta ja kylmyyttä ja ikävä kyllä hienoista homeen hajua. Siihen kyllä tottui hetken aikaa sisällä oltuaan. Onneksi olin pukeutunut tarpeeksi lämpöisesti. Pikkukengissä olisi voinut varpaat paleltua. Monilla tanssijoilla oli pikkutoppi ja lyhyt hame ja paljaat sääret. Tietysti tanssiessa on lämmin mutta kuitenkin ovet olivat ulos auki ja kylmä viima puhalsi. Toivottavasti säästyivät kurkkukivuilta.
No anyway, tämä oli huippuilta, koska tarjolla oli kaksi mieleistä bändiä. Minähän en siis tanssi vaan käyn katsomassa bändejä. Välillä on jossain määrin kurjaa, jos toinen bändi on tosi hyvä ja toista ei puolestaan viitti kuunnella. Nelkytviis minuuttia aikaa kuluttaen aina välillä on niin pitkäveteistä. Tänään ei ollut sitä ongelmaa. Ongelmaksi tuli se, ettei selkä ole tottunut tällaiseen seisoskeluun ja rupesi "jo" neljän setin jälkeen oireilemaan. Niinpä piti aina joka toinen setti istuskella kahviossa teetä lipittämässä.
Se toinen, vähemmän kiinnostava näistä kahdesta oli Varjokuva. Olen jonkun verran käynyt heidän keikoillaan ja tykkään heidän musiikistaan. Olisi kiva myös nähdä heidät joskus Mr. Breathlessin kanssa yhteiskeikalla. Sinänsä hassua katella heitä, tötterötukkia, soittamassa humppaa. Parina soittivat Lonesome townin ja Olet kaikki, tuli jotenkin flashbackiä yhen lempparibändin menneisyyteen...
Se bändi, jota varsinaisesti tulin katsomaan ja kuuntelemaan, oli Syke. Olen seurannut heidän taivaltaan Kesäillan valssi -bändin ajoista lähtien ja yhä vieläkin heistä jotenkin paistaa sellainen tuoreus. Ammattitaitoisia he ovat, sitä en tarkoita, vaan sitä, että he jaksavat illasta toiseen olla kuin he tosiaan tykkäisivät työstään. Monet bändit esiintyvät kuin peilisalissa, tuijottavat lasittunein silmin ja silloinkin lähinnä omaa napaa. Syke tervehtii yleisöä. He jaksavat vitsailla. Ja kaikilla keikoilla missä olen ollut, he viimeisen setin jälkeen tulevat juttelemaan yleisön kanssa. Ne ovat tärkeitä asioita hyvän musiikin lisäksi.
Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Olen surkea ottamaan mitään kuvia, kamera on surkea ja sitten vielä nämä lavaolosuhteet, kun on joka näköistä valoa ja tolppaa ja pylvästä.
Keikoilla käynti on yksi rakkaista harrastuksistani, joka tänä talvena jäi, lähinnä ajan ja rahan puutteen takia. En tykkää niinkään käydä ravintoloissa bändejä kuuntelemassa vaan olen nimenomaan lavaihminen. Suomi on täynnä näitä vanhanajan pikkulavoja, joilla on aivan oma fiiliksensä. Monet niistä pyörivät pelkästään talkoovoimin. Kapakanmäellä ihmiset ovat aina iloisia ja ystävällisiä, sinne on kiva palata aina.
Keikoilla käynti on yksi rakkaista harrastuksistani, joka tänä talvena jäi, lähinnä ajan ja rahan puutteen takia. En tykkää niinkään käydä ravintoloissa bändejä kuuntelemassa vaan olen nimenomaan lavaihminen. Suomi on täynnä näitä vanhanajan pikkulavoja, joilla on aivan oma fiiliksensä. Monet niistä pyörivät pelkästään talkoovoimin. Kapakanmäellä ihmiset ovat aina iloisia ja ystävällisiä, sinne on kiva palata aina.
Kommentit