Olin eilen vatsapakarajumpassa eli ryhmäjumpassa. Huomasin taas sen, etten oikein tykkää ryhmäliikunnasta. Väkimäärä ahdistaa. Jollei tervehdi ketään, on umpimielinen ja jos puhuu jollekin jotain alussa, katseista päätellen on kuin toiselta planeetalta tippunut. En päässyt saliin ajoissa, joten jouduin toiseen riviin, onneksi sentään seinän viereen, niin että vain kolmella sivustalla joku huiski. Ja jotenkin en tykkää siitä, että ohjaaja huutaa huonon musiikin päälle vielä koko ajan "JAKSAA, JAKSAA!!!!!!" Se ei vaan jostain syystä tsemppaa minua. Ärsyttää myös, kun ohjaajat eivät selosta liikkeitä alusta loppuun asti, vaikka muuten tuntuvat tykkäävän olla äänessä: kun makaa selällään, pitää koko ajan kuikuilla niska kipeäksi, että joko tää liike muuttui, aijaa nyt muut onkin jo mahallaan. Täytyy testata myös nuo miesohjaajien tunnit, onko se naisten ominaisuus olla koko ajan äänessä.

Zumbasta tykkäsin silloin kun se oli vielä ilottelua. Nykyisin tuntuu, että joka ohjaajalla on hirvittävän hankalat askelkuviot, vasen jalka menee oikean yli etuviistoon ja takajalka siirtyy hyppien sinne ja tänne ja kun lopulta ymmärrän miten se tehdään, liike on edennyt jo niin, että se tehdäänkin peilikuvana taaksepäin. Alussa oli kiva, kun vartalon liikkeisiin kiinnitettiin enemmän huomiota, muutokset tällaisessa pökkelössä näkyivätkin varsin nopeasti. Musiikkikin on nykyisin jotain renkutusta... Eikä auta yhtään, että ohjaaja sanoo, ettei haittaa vaikka menee omaan tahtiinsa ja eri askelilla. Kyllähän se haittaa, jos yhdellä on aivan oma koreografiansa . Ja jollei olisi mitään väliä, niin zumbaahan voisi harrastaa jokainen kotona yksikseen. Voisi ainakin valita parempaa musiikkia... Haa, pitäisikö tehdäkin niin, naapurit tykkäisivät? Nykyisessä liikuntakeskuksessani on myös Zumba Toning -tunti, jossa on kuulemma vähemmän askelkuvioita. Tarvinnee kokeilla sitä seuraavaksi. No, onneksi tässä keskuksessa on niin paljon erilaisia tunteja ja eri ohjaajia, että kun nyt kaikki testaan ees kertaalleen läpi, niin on jo ensi kevät.

Ehkä sekin juuri viehättää kuntosaleilussa, että sitä saa tehdä omaan tahtiinsa ja itse etsiä ne rajat. Samoin en voisi kuvitellakaan, että lenkkeilisin musiikkia korvillani. Mielestäni parasta on juuri kuunnella luonnon ja liikenteen omia ääniä. Se on jotenkin olennainen osa esimerkiksi kävelemisen viehätystä.