Kävinpä taas pienenpienellä iltahölkällä. Pitäisi ehkä jossain välissä, kun saa sen sykemittarin hankittua, alkaa noudattamaan jotain kunnon ohjelmaa. En varmasti pysty puhumaan samalla tms. Se taas puolestaan oli tänään yhden koiraihmisen onni. Pidän koirista erittäin paljon mutta en oikein ymmärrä näitä koirien taluttajia, jotka valtaavat koko jalkakäytävän ja olettavat, että heitä väistetään ajoradan puolelta. Luulisi, että haluaisi huolehtia myös koiransa turvallisuudesta. Tänään minä en halunnut hypätä autojen sekaan vaan juoksin omaa puoltani. Vastakkain oli siis minä ja noin puolitoistakiloinen pieni räsykoira, joka tietenkin innostui minut nähdessään, että hei minäkin haluan juosta. Sitten siinä oli mun jalkoja ja koiran jalkoja ja koiran talutinta sikinsokin. Eikä omistaja tehnyt elettäkään lyhentääkseen kolmemetristä hihnaa. Pikkukoiran onneksi täytyy sanoa, että sillä oli enemmän järkeä päässä kuin omistajallaan.