Aamulla ensimmäinen huomio oli se, että vyö kaipaa lisää reikiä. Nyt jäi jo kymmenisen senttiä tyhjää, vyö retkottaa ihan tarpeettomana.

Täällä on ollut paljon puhetta siitä, punnitako itsensä joka aamu tai ei. X:n kirjasessa sanotaan, että HE eivät seuraa painonmuutosta niinkään vaan kokonaisvaltaista muuttumista. Ehkä HE eivät sitä seuraa mutta kun jumitus on jatkunut yhdeksän kuukautta, niin MINÄ kyllä seuraan. Käyn joka aamu vaa'alla. Mielestäni se on kannustavaa nähdä muutokset ja myöskin jollain tavalla valaisevaa. Esimerkiksi huomaan, että molempina maanantaina on paino noussut, vaikka olen syönyt tismalleen samaa lientä koko ajan. Eli muutos johtuu muusta kuin ruuasta. Mitä teen toisin viikonloppuisin? Ruokavälit ovat ehkä pidemmät kuin töissä viikolla. Juon ehkä  myös hiukan vähemmän ja harrastan pidempikestoista liikuntaa. Mun mielestä nämä ovat tosi tärkeitä tietoja tulevaisuutta silmällä pitäen.

Viikolla 2 X:n ohjelmassa tulee miettiä kolme asiaa, joista pitää itsessään eniten. Hmm, luulen, että olen aika peruspositiivinen ihminen, joka haluaa löytää kaikista asioista ja ihmisistä ne hyvät puolet. Liittyen vähän edelliseen osaan nauttia ja iloita elämän pienistäkin asioista. Ja se kolmas: sitä pitää miettiä, tämä olikin vaikeampi kuin ajattelin. (Minulla oli tänään töissä kehityskeskustelu. Harmi, etten tajunnut kirjata ylös esimiehen ylistäviä sanoja. Juu, ja sain huikean 2,5 prosenttiyksikön nousun henkilökohtaiseen palkanlisääni)

Lisäksi on keksittävä kolme tilannetta, joissa voisin viikottain lisätä luonnollista liikkumisaikaani. Päätin, että töissä, jahka jalat eivät enää ole niin väsyneet, kengistä riippuen kävelen aina portaat. Firma on neljässä kerroksessa, joten pariin-kolmeen kertaan nuo portaat tulee käveltyä päivän mittaan. Sellaisina päivinä kun tietää, ettei tule muuta liikuntaa harrastettua, hyppään ensimmäisellä kaupunkipysäkillä pois ja kävelen kotiin, tosin siihen tulee varautua etukäteen oikeilla kengillä. Lisäksi voisi lounasaikaan ottaa tavaksi käydä jossain ulkona kääntymässä.