Olen miettinyt tätä neljän kuukauden taivaltani tänne asti. Miten helposti kaikki onkaan mennyt. Joitain, lopulta niin pieniä muutoksia, olen tehnyt ruokailuun. Liikuntaa olen lisännyt ja siihen olen jäänyt jo koukkuun. Samoin tietoiset ruokaan liittyvät muutokset ovat jo jääneet takaraivoon niin, että kaupassa ei tule tehtyä niitä entisajan normaaleja mussutusostoksia. Oikeastaan tämä tuntuu juuri siltä kuin pitäisikin tuntua, ei laihdutuskuurilta vaan elämänmuutokselta.

Tämä toukokuu on mennyt hyvin niin liikunnan kuin syömistenkin osalta. Vaan kyllä syö naista kun ei muutoksia näy, ei kiloissa eikä senteissä. Koko tämän viikon on paino noussut ylöspäin, eikä todellakaan hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Eilisaamun lukema oli jo kolme kiloa enemmän kuin viime lauantaina. Kun vielä mietin sitä, että viimeisenä iltana ennen punnitusta on luvassa punaviiniä ja patonkia ja rasvaisia juustoja jne jne.. Kyllä olisi tuntunut hirveältä laittaa viikon "pudotukseksi" viiden kilon painonnousu :)

Vaan kuinka kävi. Se kolme kiloa oli kadonnut noiden syömisten ja juomisten mukana johonkin (ei kiinnosta mihin)! Kokeilin Possumunkin tapaan lukemattomia eri tapoja käydä vaa'alla mutta pakko se oli uskoa. Usko tähän hommaan palasi!

Ja: olin syönyt jo puolet normiaamiaisesta (ruisleipää ja aamupalajuustoa ja kahvia ja tuoremehua), kun muistin, että minun piti aloittaa pussittelu tänään. No, kaikenlaista ruokaa on niin paljon kaapissa, että aloitan ehkä jotenkin kevennetysti.

Toivottavasti kaikilla muillakin vaaka on näyttänyt huojentavia lukemia!